Pelikasvattajien verkoston kokouksia on järjestetty säännöllisesti vuodesta 2012 alkaen. Kokoukset on järjestetty lähinnä pääkaupunkiseudulla, missä verkoston luoneiden tahojen toimistot ovat sijainneet, mutta osallistuminen muualta Suomesta on ollut mahdollista hybridi-osallistumisena.
Koronan aikana Pelikasvattajien verkoston kokouksia järjestettiin harvakseltaan, eikä innostus verkoston yhteisten kokousten palauttamiselle kokouksille ole toistaiseksi vielä elpynyt – ainakaan pääkaupunkiseudulla.
Pelikasvatuksen kesäpäivien suunnittelun yhteydessä Pelikasvattajien verkoston Discord-palvelimella heitettiin viattomasti kysymys:
”Pitäiskö järjestää lähiaikoina toinen tilaisuus, jossa on mahdollisuus nähdä tyyppejä?”
Keskustelun seurauksena Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, Damdamdidi, Pelituki ja Vectorama järjestivät yhteistyössä Pelikasvattajien verkostotapaamisen Oulussa perjantaina 16.6. Vectorama-tapahtuman yhteydessä.
Pelikasvattajien verkostotapaaminen Oulussa
Oulun verkostotapaamisessa parikymmentä pelikasvattajaa eri puolilta Suomea pääsivät tutustumaan toisiinsa ja Vectorama tapahtumaan.
Verkostotapaamisen ensimmäinen osuus keskittyi keskustelua herättäviin alustuksiin, joissa jaettiin kokemuksia pelitoiminnan järjestämisestä, vapaaehtoistyön vahvuuksista ja reunaehdoista, sekä pohdittiin kuinka pelikasvatusta voidaan hyödyntää omien ja asiakkaiden voimavarojen vahvistamiseen.
Toisessa osuudessa pureuduttiin kiertävissä kahvipöydissä ohjatussa keskustelussa järjestäjien valikoimiin kysymyksiin, joihin etsittiin yhdessä vastauksia. Tähän blogikirjoitukseen on kerätty havaintoja työryhmätyöskentelyn muistiinpanoista.
Puhetta pelikulttuurista ja pelikasvatustoiminnasta
Pelikulttuurisen rikkauden lisääntyminen ilostutti pelikasvattajia. Pelitaide, pelien musiikki ja pelien tarinat näkyvät laajasti, myös perinteisten medioiden sisällöissä. Representaation monipuolistuminen ja inklusiivisuuden lisääntyminen pelinkehityksessä tarjoaa pelikulttuuria yhä laajemmille yleisöille. Monipuolistuminen näkyy myös siinä, että yhteistä tekemistä on paljon muutakin kuin itse pelaaminen, esimerkiksi Cosplay tai pelistriimien seuraaminen.
Pelistriimit tuovat myös uusia ihmisiä peleihin. Esimerkiksi Dungeons & Dragons -pöytäroolipelistriimit ovat tuoneet pelille runsaasti uusia pelaajia ja peli onkin tällä hetkellä todella suosittu.
Nuorten kanssa toimivat tahot ovat havainneet, että pelitapahtumien kävijämäärissä on laskua, erityisesti yläkouluikäisissä. Pienet kohdennetut tapahtumat voivatkin vetää väkeä paremmin kuin massatapahtumat.
Pelitapahtumien järjestämisen yhteydessä myös pelien ikärajakysymykset ja ikärajajouston noudattaminen herättivät kysymyksiä. KAVI:n ohjeen mukaan pelin ikärajasta voi joustaa ainoastaan jos alaikäisen lapsen huoltaja on lapsen mukana tapahtumassa.
Hyviä käytäntöjä
Yhtenä aiheena oli hyvien pelikasvatuskäytäntöjen jakaminen ja erityisen hyvin onnistuneiden tapahtumien menestyksen salojen jakaminen.
Pelikasvatuksen salaisena aseena pidettiin jatkuvaa sanoittamista. Huomioidaan ja sanoitetaan kasvatettavan saavutuksia ja kehittyviä taitoja ja annetaan myös kasvatettavalle mahdollisuus sanoittaa omaa toimintaa ja kehittymistä itse. Yksi tapa sanoittaa asioita on esimerkiksi kysyä itsestäänselvyyksiltä tuntuvia kysymyksiä asioista, joihin haluaa kiinnittää huomiota.
Tapahtumakulttuuria voidaan viedä huoltajille tavoittavasti antamalla vastuuta tapahtumasta nuorille itselleen. Huoltajat voivat myös toimia tapahtumissa vapaaehtoisina. Yhdessä tekemällä huomiota voidaan antaa huoltajien ja lasten väliseen dialogiin.
Nuorille suunnatussa pelitoiminnassa voidaan järjestää avointen ovien tilaisuuksia huoltajille.
Yhteistyö nähtiin myös onnistuneiden pelitapahtumien avaintekijänä. Ensisijaisen tärkeää on sanoittaa järjestäjien ja tapahtuman arvoja ja nostaa arvot esille myös tapahtuman viestinnässä. Kohderyhmän tunteminen auttaa vastaamaan kohderyhmän tarpeisiin. Mikäli kohderyhmän tarpeet eivät ole tiedossa, niitä voi ja kannattaa kysyä!
Yhteistyöverkoston rakentaminen kantaa pitkälle! Voit tulla rakentamaan yhteistyöverkostoja esimerkiksi Pelikasvattajien verkoston Facebook-ryhmään.
Pelikasvatuksen kompastuskiviä
Osana työryhmätyöskentelyä tarkasteltiin pelikasvatusta vaikeuttavia tekijöitä. Keskusteltiin avoimesti pelikasvattajien kohtaamista ennakkoluuloista, käytännön esteistä pelikasvatukselle ja etsittiin ratkaisuja, jotka auttavat pelikasvattajaa arjessa.
Tavalliset pelaajiin kohdistuvat ennakkoluulot olivat niitä tavallisia: ”Eihän tytöt pelaa!”, ”Pelaaminen on lasten hommaa”, ”Pelaaminen on yksinäinen harrastus”. Elektronisen urheilun ja jalkapallon vastakkainasettelua pidettiiin kohtuuttomana. Myös kaupallisen pelikasvatuksen toimijoihin kohdistui ennakkoluuloja.
Isona huolena oli koulujen ja päiväkotien suhtautuminen peleihin ja pelikulttuuriin. Growing Mind -hanke kirjoitti samasta huolesta kumpuavan politiikka suosituksen loppukesästä 2023:
Pelit mukaan koulun arkeen ja opetussuunnitelmiin -politiikkasuositus
Muita esteitä käytännön pelikasvatukselle löydettiin esimerkiksi alueellisesta eriarvoisuudesta. Kuten muissakin harrastuksissa, myös pelaamisessa suurissa kaupungeissa asuvilla on enemmän mahdollisuuksia. Pelikulttuurin etuna on kuitenkin hyvä sopeutuvuus verkkoympäristöön ja moni toimija tarjoaakin monipuolisesti pelitoimintaa verkossa. Samalla harmiteltiin, että kuntatoimijoiden on vaikea saada lupaa verkossa tehtävälle työlle, sillä työpanosta ei voida kohdentaa vain oman kunnan asukkaille.
Suomessa paikalliset urheiluseurat ovat usein aktiivisia kasvattajia ja toimijoita kunnissa. Myös elektroniselle urheilulle ja peleille yleisemminkin toivottiin enemmän pelaajaseuroja, jotka voisivat tehdä yhteistyötä pelikasvatuskentän kanssa.
Pelikasvattajat tunnistivat myös konkreettisia esteitä pelikasvatukselle. Kaikki eivät pysty käyttämään peliohjaimia, jotka on suunniteltu toimintakykyisille pelaajille. Pelitoiminnalle ei välttämättä löydy tiloja, vaikka olisi toimijoita tai kiinnostusta ja myös käytettävissä oleva budjetti voi tulla esteeksi toiminnan käynnistämiselle.
Pelikasvattajia koettiin olevan myös liian vähän, joka käynnisti hyvää keskustelua myös siitä kuka kelpaa pelikasvattajaksi ja onko pelikasvattajuus jotain liian vaikeasti tavoitettavaa. Yhteinen konsensus oli että:
Jokainen kelpaa pelikasvattajaksi
ilman aiempaa kokemusta ja jokainen voi
kehittää omaa pelikasvatusosaamistaan toimiessaan pelikasvattajana.
Lopuksi katse tulevaan
Pelikasvattajat näkivät lähitulevaisuuden tuovan tullessaan entistä parempaa yhteisöllisyyttä, estettömyyttä, läpinäkyvyyttä ja inklusiivisuutta. Erilaiset turvamekaniikat ja mielenterveyden kysymysten parempi huomiointi työssä oli selvästi yhteisenä toiveena.
Pelikasvatusta toivottiin myös entistä nuoremmille ja vanhemmille kohderyhmille. Pelikasvatuksen vieminen varhaiskasvatukseen, vanhempien omaan pelaamiseen liittyvä pelikasvatus ja myös ikäihmisten tarpeiden huomiointi nähtiin ajankohtaisina haasteina. Myös pelillisyyden mahdollisuudet oppimisessa ja opiskelussa, esimerkiksi ryhmäytymisessä ja syrjäytymisen ehkäisyssä tunnustettiin.
Virtuaalitodellisuuden ja tekoälyn mukanaan tuomat nopeat muutokset edellyttävät myös pelikasvattajilta kouluttautumista. Muita koulutustarpeita olivat inklusiivisuuden huomiointi, sekä pelaajan mielenterveyden, tunnetaitojen ja itsereflektion tukeminen.
Koulutuksia toivottiin järjestettävän erityisesti lähitapaamisina, mutta myös videotallenteet olivat toivottuja. Pelikasvatuksen kesäpäivien videotallenteissa on myös esiinnousseisiin koulutustarpeisiin vastaavia videoita.
Pelikasvattajien verkostotapaaminen pääkaupunkiseudun ulkopuolella oli erittäin onnistunut ja lämminhenkinen tapahtuma! Päätettäväksi jääkin enää, missä ja milloin tavataan seuraavaksi?
Keskustelu on suljettu.