Tommi Tossavainen Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista tässä moikka!
Peliviikkoa vietetään tänä vuonna jo 15. kertaa ja sen järjestävät tänäkin vuonna Pelikasvattajien verkoston jäsenet. Pelikasvattajien verkosto on ollut lähes yhtä pitkään suomalaisen pelikasvatuksen sydän ja ääni. Verkosto on koonnut yhteen kasvatusalan ammattilaisia, järjestöjä ja pelialan toimijoita, jotka ovat yhdessä rakentaneet syvempää ymmärrystä pelaamisen merkityksestä kulttuurina, harrastuksena ja osana arkea.
Pyrin tässä pitkässä blogikirjoituksessa tiivistämään suomalaista mediakeskustelua ja Pelikasvattajien verkoston toimintaa sen perustamisesta vuodesta 2012 lähtien. Kirjoitus perustuu Pelikasvattajien verkoston muistioon ja uutisartikkeleihin vuosien varrelta.
Tämä kirjoitus on osa Pelikasvattajien verkoston viestintäkampanjaa kansallisen pelikulttuuristrategian edistämiseksi Suomessa. Kampanjan tavoitteena on lisätä ymmärrystä pelikulttuurin arvosta sekä saada aikaan poliittinen tahtotila kansallisen pelikulttuuristrategian toteuttamiseksi. www.pelikulttuuristrategia.fi #pelikulttuuristrategia
2011 – Ensimmäinen Pelipäivä
Tulin itse töihin Valtion elokuvatarkastamoon elokuussa 2011 tekemään vuoden 2012 alussa uudistuvan Kuvaohjelmalain ikärajaviestintää ja suunnittelemaan uuden Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus MEKU:n mediakasvatusta. Yksi uuden kuvaohjelmalain merkittävimmistä muutoksista oli digitaalisten pelien PEGI-ikäsuositusten muuttuminen velvoittaviksi ikärajoiksi.
Verkostoituessani mediakasvatustyön kannalta oleellisiin toimijoihin, istuin alas Helsingin kaupunginkirjastolla ja Kirjastot.fi:llä työskennelleen Heikki Marjomaan kanssa ja keskustelimme kirjastojen roolista mediakasvattajina. Heikki mainitsi, että kirjastot ovat alkaneet osallistumaan pohjoismaiseen pelipäivään ja että olisi hienoa jos joku pystyisi ottamaan pelipäivän koordinoitavakseen täällä Suomessa.
Näin pelipäivässä mahdollisuuksia sekä mediakasvatuksen, että ikärajaviestinnän välineenä ja koska työnkuvani oli yhä muotoutuessa pystyin ottamaan teemapäivän koordinoinnin vastuulleni. Ensimmäistä kansallista Pelipäivää vietettiin jo saman vuoden marraskuussa yli 50 kirjaston voimin.
Ensimmäisen Pelipäivän videon tekivät Marko Forsten ja Tuomas Lipponen.
2012 – Pelikasvattajien verkosto syntyy
Vuonna 2012 pelaamista koskevassa uutisoinnissa painottuivat huoli peliriippuvuudesta, pelien väkivaltaisuudesta, vanhempien kasvatushaasteista ja siitä, että digitaaliset pelit syrjäyttävät perinteiset harrastukset. Pelit rinnastettiin usein muihin riippuvuuden lähteisiin kuten alkoholiin tai televisioon. Tunnetut mediapersoonat kauhistelivat pelien väkivaltaisuutta, eikä muille äänille jäänyt sijaa suomalaisessa mediassa.
Maaliskuussa 2012 Inka Silvennoinen EHYT ry:n Pelitaito-projektista kutsui koolle nuorten pelaamisen kanssa toimivia kasvatusalan toimijoita. Taustalla oli tarve jakaa tietoa, yhdistää voimia, sekä huoli siitä, että pelaamiseen liittyvä mediakeskustelu oli yksipuolista ja usein ongelmakeskeistä. Muistioissa korostuu verkoston käynnistämisvaihe: tavoitteena oli luoda foorumi, jossa kasvattajat ja pelialan edustajat voisivat vaihtaa tietoa ja näkemyksiä. Ensimmäiset kokoukset painottuivat verkoston rakenteen ja tavoitteiden kirkastamiseen. Jo alkuvaiheessa nähtiin tärkeäksi julkaista tietoa avoimesti verkoston ulkopuolisille ja kutsua mukaa lisää oleellisia toimijoita.
MEKU:n ja Cuporen tekemässä Lapsiperheiden mediakyselyssä lasten pelaaminen oli yleistynyt selvästi verrattuna vuosien 2010 ja 2011 Lasten mediabarometrien tuloksiin, joten peleihin keskittyvälle mediakasvatukselle oli tarvetta.
2013 – Pelikasvatuksen käsite vakiintuu
Vuonna 2013 mediakeskusteluun tuli rinnalle taloudellinen näkökulma. Supercellin ja Rovion menestys ja nostivat suomalaisen peliteollisuuden maailmankartalle. Pelaaminen ei kuitenkaan vielä näyttäytynyt esimerkiksi aikuisille hyväksyttynä harrastuksena. Monisyisemmät kasvatukselliset näkökulmat odottivat vielä tulemistaan, mutta julkinen keskustelu laajeni sentään hieman huolipuheen ulkopuolelle.
Inkan luotsaama Nuorten pelaamisen kanssa toimivien verkosto nimesi itsensä Pelikasvattajien verkostoksi ja alkoi edistämään peleihin ja pelaajiin keskittyvää mediakasvatusta – pelikasvatusta. Muistioissa näkyy, kuinka ensimmäiset yhteistyöhankkeet käynnistyivät, ja pelikasvatus alkoi saada jalansijaa kouluissa ja kirjastoissa. Verkoston sisällä kehitettiin viestintää ja jaettiin konkreettisia käytäntöjä kasvattajien tueksi.
Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi kulttuuripoliittiset suuntaviivat hyvän medialukutaidon edistämiseksi vuosille 2013–2016. Suuntaviivoissa nostettiin esiin haasteita ja kehityssuuntia ja myös lasten ja nuorten digitaalista pelaamisen oli huomioitu seuraavasti:
Yksi keskeinen kehittämisen alue on digitaaliseen pelaamiseen liittyvä mediakasvatus. Lasten ja nuorten pelaamiseen kiinnitetään esimerkiksi perheissä usein vähemmän huomiota kuin muun median käyttöön. Mediakasvatuksessa voidaan nostaa esille mm. pelaamiseen ja pelien sisältöihin liittyviä sukupuolirooleja.
Julkaisu oli merkittävä signaali pelikasvatuksen puolesta ja se antoi kunnissa työskenteleville pelikasvattajille välineen perustella työajan käyttöä pelikasvatukseen ja pelitapahtumien järjestämiseen.
Vuoden 2013 lopulla julkaistiin myös verkoston ensimmäinen yhteinen teos – Pelikasvattajan käsikirja. Käsikirja yhtenäisti pelaamisesta puhumista ja tarjosi vanhemmille ja kasvattajille kattavasti tietoa pelikulttuurista. Kirjan myötä syntyi myös ajatus siitä, että pelit eivät ole vain jotain mitä lapset tekevät vaan ilmiö, josta tulee keskustella. Pelikasvatuksen käsite alkoi toistumaan tilaisuuksissa ja myös mediassa.
2014 – Mediakeskustelu monipuolistuu
Pelejä koskeva mediakeskustelu jatkui polarisoituneena. Liiketoiminnan hehkuttamisen lisäksi pelien mahdollisuuksista puhuttiin nyt myös oppimisen välineinä, mutta huolipuhe nuorten ajan käytöstä jatkui vahvana. Erityisesti keskusteltiin lasten verkkopelaamisesta, ikärajoista ja väkivaltapeleistä.
Peliviikon alla medialle lähetettiin toive tehdä pelaamisesta juttuja, joissa tarkasteltaisiin pelejä monipuolisesti ja toive kantoi hedelmää. Marraskuussa uutisoinnin sävy oli muuttunut ja kuuntelevampi keskustelu alkanut:
- 3.11.14: Grilliyrittäjän poika tienasi hirviötilin: isä ei olisi ikinä aavistanut
- 6.11.14: Supercellin menestys täytti pelaajien nuorisotalon
- 12.11.14: Pelataanko Minecraftia, äiti?
- 12.11.14: Pelivalistus etenee päiväkotiin ja neuvolaan – jotta aikuiset käsittäisivät
- 12.11.14: ”Pienten lasten pelaaminen on sosiaalisempaa kuin huolipuhe antaa ymmärtää”
- 12.11.14: Pelihiirien testissä erot pieniä, mutta häviäjä erottui selvästi
- 20.11.14: Kilpikonnarobotin ohjelmointia ja yhteistyötä
Pelikasvattajien verkosto keskittyi materiaalien tuottamiseen, kokoamiseen ja markkinointiin. Toimialakohtaisia oppaita, kuten nuorisotyöntekijöille suunnattu Nuorisotyö pelaa -opas, tuotettiin ja verkosto oli mukana näkyvästi useissa tapahtumissa. Pidempään verkostossa olleet myös kouluttivat uusia toimijoita pelikasvattajiksi. Toiminnassa oli mukana jo laaja kirjo eri alojen edustajia.
Verkoston kasvaessa erilaiset lähestymiskulmat pelikasvatukseen aiheuttivat kitkaa pelikasvattajien välillä. Peleihin kritiikkittömästi suhtautuvien pelikasvattajien ja peliongelmia käsittelevien pelikasvattajien välinen väittely teki välttämättömäksi löytää yhteinen tapa puhua pelaamisesta ja huomioda toimijoiden moninaisuus.
Keskustelun seurauksena Pelikasvattajien verkostolle luotiin yhteinen kuvaus, jonka kaikki allekirjoittivat:
Pelikasvattajien verkosto on asiantuntija- ja ammattilaisverkosto (erityisesti lasten ja nuorten) digitaalisen pelaamisen parissa toimiville. Verkosto pyrkii edistämään myönteistä ja vastuullista pelikulttuuria ja siitä käytävää julkista keskustelua, sekä ehkäisemään pelihaittoja. Verkosto reagoi yhteiskunnallisiin asioihin ja mediassa esille nousseisiin pelaamiseen liittyviin teemoihin. Verkosto pyrkii myös yhtenäistämään pelaamiseen liittyvää käsitteistöä, jotta kaikki ymmärtäisivät pelaamiseen liittyvät käsitteet samalla tavalla. Verkosto pyrkii aktivoimaan lapsia ja nuoria jakamaan pelikokemustaan läheistensä kanssa ja kasvattajia osallistumaan pelaamiseen. Verkosto on avoin kaikille pelikasvatuksesta kiinnostuneille ja se luo uusia yhteistyökuvioita ja levittää toimintaa, tietoa, pelejä ja aineistoja kansallisesti.
Vuonna 2014 Pelikasvattajien verkosto päätti alkaa myöntämään Vuoden pelikasvattajan tunnustusta pelikasvatuksen profiilin nostamiseksi. Ensimmäinen tunnustuksen saaja oli Yleisradio. Verkoston raati perusteli valintaa monipuolisella uutisoinnilla ja ohjelmilla pelikulttuurista, sekä mm. elektronisen urheilun esittämisestä ensimmäistä kertaa suorana televisiolähetyksenä.
2015 – Portit aukeavat
Edellisenä vuonna tapahtuneen murroksen jälkeen mediassa nähtiin jatkuvasti uusia näkökulmia. Pelaamista käsiteltiin myös kasvatuksen välineenä. Vanhempia rohkaistiin osallistumaan pelaamiseen lasten kanssa, ja pelien hyötyjä – kuten ongelmanratkaisun ja yhteistyötaitojen vahvistumista – nostettiin uutisissa esiin. Silti riskejä käsittelevä uutisointi oli näkyvää.
Pelikasvattajien verkosto kasvoi ja toiminta muuttui järjestelmällisemmäksi. Pelikasvattajan käsikirja käännettiin englanniksi ja kansainvälistä versiota kirjasta markkinoitiin EU-verkostojen kautta. Tämä vuosi merkitsi siirtymistä erilaisista pelikasvatuskokeiluista kohti pysyvämpiä rakenteita.
Vuoden 2015 Peliviikolla tehtiin myös uraauurtavaa yhteistyötä Yleisradion kanssa. Puolentoista tunnin suora lähetys liian vähillä työntekijöillä ja kokemattomilla live-lähetysten järjestäjillä oli ehkä turhan iso pala purtavaksi, mutta onneksi taustalla tapahtuvasta kaaoksesta vain murto-osa välittyi itse ohjelmaan, kiitos suurelta osin Jenni Koposen rautaisen ammattitaidon. Lähetys on katsottavissa Yle Areenassa 😅
2016 – Työn tulokset näkyvät
Vuonna 2016 uutisoinnin sävyssä korostui ilo ja hyödyt Pokémon GO -pelin siivittämänä. Pelaamisesta tuli aihe, jota ei voinut enää käsitellä vain marginaalisena ilmiönä lasten ja aikuisten juostessa kilometritolkulla digitaalisten keräilyhahmojen perässä. Pelaaminen nousi näkyvästi nuorten arkiseksi harrastukseksi. Uutisissa käsiteltiin lisäksi e-urheilun kasvua ja erilaisia pelitapahtumia varsin positiiviseen sävyyn.
Pelikasvattajien verkoston työ oli aktiivista. Verkosto osallistui lyhytaikaiseksi jääneille GameXpo-messuille, kehitti keskusteluvälineen perheille ja käytännössä viikoksi venyneestä Pelipäivästä tuli virallisesti Peliviikko. Suomalainen pelikasvatus herätti kiinnostusta Euroopassa ja kotimaassa pelikasvatus jatkoi nivoutumistaan luonnolliseksi osaksi mediakasvatuksen kokonaisuutta.
2017 – Pelikulttuurin juhlavuosi
Vuonna 2017 digitaalisen pelaamisen kulttuurinen asema vahvistui entisestään. Tampereella avattiin vuoden alussa Suomen pelimuseo osana Vapriikin museokeskusta. Museon avaaminen sai paljon myönteistä mediahuomiota ja pelaamisen historia nostettiin osaksi kansallista kulttuuriperintöä. Lehdissä kirjoitettiin nostalgisia artikkeleita suomalaisten lapsuudesta pelien parissa 80- ja 90-luvuilla, mikä auttoi vanhempaa sukupolvea samaistumaan pelaamiseen. Pelaamisesta puhuttiin taidemuotona, jolla on tekijät, tarinat ja sankarit – aivan kuten elokuvilla tai musiikilla.
Vuosi 2017 toi mediassa näkyvyyttä myös e-urheilulle. Helsingin Sanomat ja Yle uutisoivat turnauksista ja pelaajien ammattimaisuudesta. Pelaaminen ei ollut enää vain lasten asia, vaan myös aikuiset saattoivat olla aktiivisia pelaajia.
Vuosi oli merkittävä myös verkoston laajenemisen näkökulmasta. Muistion perusteella verkoston kokouksiin osallistui paljon uusia tahoja. Pelikasvatus alkoi vakiintumaan ja kaikki lasten ja nuorten kanssa toimivat tahot tuntuivat tunnustavan pelaamisen merkityksen ainakin nuorisokulttuurisena ilmiönä.
2018 – Fortnite-huuma ja uusi kirja
Epic Gamesin julkaisemasta Fortnite: Battle Royalesta tuli valtava hitti nuorten keskuudessa Suomessa, kuten muuallakin maailmassa. MTV Uutiset varoitti raflaavasti, että Fortnite vie pelaajat mennessään ja aiheutti kasvattajissa huolta yleistämällä yksittäistapauksen lasten pelaamista kuvaavaksi todellisuudeksi. Ongelmallinen pelaaminen oli ja on kuitenkin vähemmistölle varsin todellinen ilmiö, johon tarvitaan apua.
Vuoden 2018 lopulla Maailman terveysjärjestö WHO on lisäsi tietokone-, konsoli- ja mobiilipelaamista koskevan pelihäiriön kansainväliseen ICD-11 -tautiluokitukseen. Virallinen diagnoosi tulee parantamaan palveluiden saatavuutta ja helpottamaan avun saamista niille, joille digipelaaminen aiheuttaa vakavia ongelmia. ICD-11 tautiluokitus otetaan Suomessa käyttöön vuodesta 2028 alkaen.
Jo viisi vuotta ensimmäisen Pelikasvattajan käsikirjan julkaisun jälkeen, pelaamisessa ja pelikulttuurissa oli tapahtunut niin paljon muutoksia, että kirjalle tarvittiin jatko-osa.
Pelikasvattajan käsikirja 2 syvensi ensimmäisen käsikirjan avaamia teemoja käsittelemällä pelaamista monipuolisena ilmiönä. Siinä tarkasteltiin sekä digitaalisia että perinteisiä pelejä ja niiden merkitystä lapsille, nuorille ja aikuisille. Kirjassa esiteltiin pelikulttuurin moninaisuutta, pohdittiin pelaamiseen liittyviä mahdollisuuksia ja riskejä sekä annettiin konkreettisia välineitä kasvatustyöhön, vanhemmuuteen ja yhteisöllisyyden tukemiseen. Kirjaa painettiin tuhansia kappaleita ja niitä jaettiin jokaiseen Suomen kirjastoon.
2019 – Voidaanko puhua ongelmista?
Vuonna 2019 mediassa jatkui keskustelu peliyhteisöjen sisäisistä jännitteistä. Erityisesti sukupuoleen ja identiteettiin liittyvät kysymykset nousivat esiin ja keskustelua käytiin siitä, millaisia esteitä naisilla ja muilla vähemmistöillä on pelikulttuurissa. Samalla korostui tarve turvallisemmille peliyhteisöille.
Vuoden lopulla perustettiin Female Gaming Finland ry kaikenikäisille naisille ja sukupuolivähemmistöille suunnattu videopeliyhteisö, joka tarjosi turvallisemman peliyhteisön.
Verkosto oli aktiivinen ongelmakohtien kohtaamisessa ja verkoston tunnettuus kasvoi merkittävästi. Pelikasvattajien verkoston Facebook-ryhmässä oli jo yli 2000 jäsentä. Muistioissa painottuvat esiintymiset mediassa, koulutustilaisuudet ja yhteistyö kasvatusalan eri toimijoiden kanssa. Pelikasvattajien verkosto oli vakiinnuttanut paikkansa luotettavana asiantuntijana. Toiminnan painopiste siirtyi yhä enemmän siihen, kuinka pelikasvatusta voitaisiin juurruttaa pysyväksi käytännöiksi kouluissa ja kunnissa.
Vuonna 2019 Peliviikosta tuli pohjoismaiden suurin pelitapahtuma. Lähes 500 paikallisen pelipäivän järjestämiseen osallistui 200 toimijaa ja tapahtumissa kävi yhteensä lähes 30 tuhatta kävijää.
2020 – 2022 – Korona-ajan pelaaminen ja hyvinvointi
Vuonna 2020 kansainvälinen koronapandemia muutti mediakeskustelun pelaamisesta. Nyt pelit esitettiinkin ennen kaikkea sosiaalisena voimavarana ja yhteydenpitokeinona. Etäkoulujen ja rajoitusten aikana pelit auttoivat nuoria pitämään yhteyttä ystäviinsä. Mediassa näkyi aiempaa enemmän puhetta pelien myönteisistä vaikutuksista, vaikka ongelmapuhe – erityisesti peliaikojen hallinnasta – jatkoi rinnalla. Pandemian jatkuessa mediassa korostui myös pelihyvinvointi ja jaksaminen.
Pelikasvattajien verkoston toiminta siirtyi nopeasti ja tehokkaasti verkkoon ja digitaalisia työkaluja otettiin käyttöön laajasti. Etätilaisuudet keräsivät osallistujia eri puolilta maata. Samalla pelikasvatuksen rooli korostui, kun perheet ja nuoret viettivät entistä enemmän aikaa pelien parissa. Verkosto tarjosi tukea ja resursseja tilanteeseen, jossa kasvattajien kysymykset olivat ajankohtaisempia kuin koskaan.
Verkoston työn vaikutukset olivat nähtävissä myös kun Kansallinen audiovisuaalinen instituutti julkaisi toisinnon vuoden 2013 selvityksestään: Selvitys kuvaohjelmien ikärajatuntemuksesta.
Selvä enemmistö vastaajista tunsi kaikki numeeriset ikärajat sekä ymmärsi sisältösymbolien välittämän viestin. Etenkin pelien kohdalla ikärajojen tuntemus on lisääntynyt todella merkittävästi viime vuosien aikana.
Korona-aikana julkaistiin myös Mikko Meriläisen pelikasvatusta tarkasteleva väitöskirja – Kohti pelisivistystä: Nuorten digitaalinen pelaaminen ja pelihaitat kotien kasvatuskysymyksenä. Väitöskirjassa Meriläinen asemoi pelikasvatuksen käytännön toiminnaksi, jonka tavoitteena on pelisivistys:
Pelisivistys on pelikasvatusta ohjaava ihanne ja sen tavoite. Pelikasvatus on vuorostaan käytännön toimintaa, jolla kasvatettavaa johdatetaan kohti laajempaa pelisivistystä.
Pelikasvatuksesta oli viimein tullut vertaisarvioitua tutkittua tiedettä myös väitöskirjatasolla.
Vaikka pelikasvattajien verkoston toimijat olivat erittäin aktiivisia omilla tahoillaan, korona-aika romahdutti osallistumisen verkoston yhteisiin kokouksiin.
Pelikasvattajien tavoittamiseksi luotiin uusi Pelikasvatuksen uutiskirje, joka kokoaa toimijoiden kuulumisia, tutkimusta, tapahtumia, koulutuksia ja kiinnostavia peliuutisia.
2023 – Tekohengitystä
Koronan jälkeen Kansallinen audiovisuaalinen instituutti järjesti ensimmäisen Pelikasvatuksen kesäpäivät -webinaarin, jossa pelikasvattajat eri puolilta Suomea jakoivat ajatuksia, kokemuksia ja tuoretta tutkimusta. Kesäpäivät osoittautui menestykseksi ja se järjestettiin uudestaan vuosina 2024 ja 2025.
Kesäpäivien lisäksi Oulussa järjestettiin paikallinen tapahtuma, joka keräsi hyvin pohjoisen pelikasvattajia.
Elvytystoimista huolimatta Pelikasvattajien verkoston kansalliset verkostokokoukset eivät palanneet koronaa edeltävälle aktiivisuuden tasolle.
Vaikka verkoston yhteisen toimet eivät ottaneet tuulta purjeisiinsa, suomalaisella Pelikasvatuksella meni hyvin. Ehyt ry sai kolmivuotisen rahoituksen Pause-hankkeelle ja kehitti työvälineitä nuorten digipelaamiseen ja sosiaalisen median käyttöön liittyvien haasteiden tunnistamiseen ja ratkaisemiseen. Mäntyharjun kunta kehitti työntekijöilleen uraauurtavan Pelikasvatussuunnitelman, joka on mallinnettavissa myös muihin kuntiin. Myös Kouvolan varhaiskasvatus oli tilannut tietopaketin pelikasvatuksesta opinnäytetyönä.
Pelaamisesta oli tullut arkista myös oppilaitoksissa. Nuorisotyöntekijöille tarjottiin pelikasvatuksen koulutuksia useissa ammattikorkeakouluissa, urheiluopistoissa pystyi opiskelemaan elektronisen urheilun valmentajaksi ja ammattikouluissa pystyi opiskelemaan pelaajaksi.
2024 – Verkostolle ohjausryhmä
Vuoden 2024 kesäpäivillä esiteltiin idea Pelikasvattajien verkoston ohjausryhmästä. Idea sai kannatusta ja ohjausryhmään löytyi 13 jäsentä, jotka tapasivat verkossa säännöllisesti. Ohjausryhmä ratkaisi hiipuneen innon osallistua verkostokokouksiin ja ohjausryhmän kokouksiin osallistuneet jäsenet olivat aktiviisia pelikasvattajia eri puolilta Suomea.
Pelikasvattajien verkoston ohjausryhmä on verkoston jäsenistä koostuva toimielin, joka kokoontuu neljästi vuodessa käsittelemään yhdessä sovittuja asioita. Ohjausryhmä voi valmistella aloitteita ja kannanottoja, jotka se antaa laajemmalle verkostolle äänestettäväksi. Ohjausryhmän toimikausi on yksi vuosi, jonka jälkeen ohjausryhmän jäsenistä pyritään vaihtamaan puolet. Ohjausryhmätyöskentelyllä pyritään edistämään kahdeksaa päätavoitetta. Ohjausryhmä tarkistaa tavoitteet vuosittain järjestäytymiskokouksessa elokuussa.
Vuonna 2024 hallituksen leikkaukset iskivät rankasti myös pelikasvatuksen toimijoihin. Esimerkiksi Ehyt ry, joka oli vastannut suuresta osasta kouluille tarjottavasta pelikasvatuksesta, joutui irtisanomaan 7 työntekijää, mukaan lukien pelikasvatuksen asiantuntijan tehtävän. Ehyt myös lakkautti pelikasvatuskoulutukset kouluille.
Vuoden lopulla nähtiin kuitenkin myös valonpilkahduksia Ylen julkaistessa Peliviikolla Suomi pelaa dokumenttisarjan, joka pureutui pelien tekemiseen, e-urheiluun ja suomalaiseen pelikulttuuriin.
2025 – Kohti pelikulttuuristrategiaa
Leikkaukset ja verkoston toiminnan sirpaloituminen herättivät huolta verkoston ohjausryhmässä ja keväällä 2025 ohjausryhmä päätti lähteä edistämään Suomeen pelikulttuuristrategiaa, joka turvaisi edellytyksiä pelikasvatukselle, nostaisi pelikulttuurin arvostusta ja vahvistaisi pelialan kilpailukykyä.
Pelien merkitys yhteiskunnalle kasvaa jatkuvasti. Mm. kortti- ja seurapelit, lauta- ja roolipelaaminen, sekä digi- ja mobiilipelaaminen ovat olennainen osa kulttuuria, hyvinvointia, oppimista ja taloutta. Jotta pelien yhteiskunnalliset mahdollisuudet tunnistettaisiin ja hyödynnettäisiin täysimääräisesti, tarvitsemme kansallisen pelikulttuuristrategian.
Pelikulttuuristrategian edistäminen alkoi kirjoittajakutsulla, joka kerää mielipide kirjoituksia kaikilta pelikasvattajilta ja pelialan toimijoilta tämän vuoden loppuun saakka. Kirjoittajakutsun tavoitteena on tehdä näkyväksi pelaamisen monia merkityksiä ja taustoittaa tulevaa pelikulttuuristrategiaa. Myös tämä kirjoitus on osa pelikulttuuristrategiaa edistävää viestintäkampanjaa.
Olet tervetullut osallistumaan mukaan mielipide- tai muulla kirjoituksella!
Toivon että tämä kirjoitus on avannut sinulle hieman sitä massiivista työtä, mitä Suomen tuhannet pelikasvattajat ovat tehneet pelikasvatuksen edistämiseksi Suomessa.
Seuraava askel on saada koko suomalaista pelikulttuuria kokoava ja edistävä strategia, joka varmistaa positiivisen pelikulttuurin ja pelialan kehityksen nyt ja tulevaisuudessa!
Katso vielä tämä
Pelikasvatuksen kesäpäivillä Essi Taino Tampereen yliopiston PEGASUS-hankkeesta pohti tällä videolla pelikulttuuristrategian merkitystä mm. yhdenvertaisuuden näkökulmasta.
Keskustelu on suljettu.